Hoitomuodot
Vanhastaan täydentävistä hoitomuodoista on käytetty ilmaisua ’vaihtoehtoinen hoito’, mikä turhaan luo vastakkainasettelua. Mielestäni Maailman terveysjärjestö WHO:n lanseeraama termi ’perinteiset ja täydentävät hoitomuodot’ kuvaa paremmin nykyaikaa.
Täydentäville hoitomuodoille yhteinen lähtökohta on ihmisen näkeminen mielen ja kehon kokonaisuutena; mieli- ja tunnetilamme vaikuttavat fysiologisiin toimintoihimme. Elämän energian virtauksen hidastuminen tai esteet voivat aiheuttaa fysiologisia oireita ja elämänilon katoamista. Tähän voidaan pyrkiä vaikuttamaan tunnetilojen kautta tai suoraan kehoon, esim. ravinnon tai kehoterapian avulla. Täydentävissä hoitomenetelmissä puhutaan usein kehomielestä, tietoisuudesta, hormonitoiminnasta, solumuistista ja epigenetiikasta. Täydentävät hoidot muuttuvat ja kehittyvät, kuten koululääketiede ja muutkin asiat yhteiskunnassamme.
Kokonaisvaltaisessa (holistisessa) tai funktionaalisessa lääketieteessä huomioidaan pikaisen oireen hoitamisen sijaan ihmisen koko elämäntapaan ja sen tasapainoisuuteen vaikuttavat seikat. Integratiivisessa lääketieteessä pyritään yhdistämään länsimaista lääketiedettä ja muita hoitomenetelmiä. Siinä tarjotaan pidempiä konsultaatioaikoja, selvitetään onko lääkkeitä ja leikkauksia mahdollista välttää elämäntapamuutoksilla, kehomielilähestymistavalla ja ravitsemuksen korjaamisella. Ihanteellisessa tilanteessa näistä kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin tähtäävistä toimista keskusteltaisiin yhdessä potilaan, häntä hoitavan lääkärin sekä täydentävän hoitomuodon terapeutin kanssa.
Fyysisten vaivojen helpottamisessa keskitytään tarjoamaan täydentäviä hoitomuotoja (TCAM), erityisesti kraniosakraaliterapiaa (CST) sekä vyöhyketerapaa ja energiahoitoja, kuten Reiki, kehon jännitteiden, kipujen ja epämukavuustilojen poistamiseksi. Nämä hoitomuodot ovat turvallisia kaikille ikäryhmille.
Kraniosakraaliterapia
Kraniosakraaliterapia on kevyt käsin tehtävä, kokonaisvaltainen ja turvallinen hoitomuoto, jonka avulla voidaan tukea kehon kraniosakraalijärjestelmän tasapainoa. Kraniosakraalijärjestelmä koostuu aivoista ja aivojen jatkeena olevasta selkäytimestä, näitä suojaavista kalvoista, aivoselkäydinnesteestä sekä kalvoihin kontaktissa olevista kallon luista ja ristiluusta.
Kraniosakraalijärjestelmään vaikuttamalla tuetaan myös keskushermostoa, mikä puolestaan ohjaa kaikkia kehomme toimintoja. CST:llä onkin tämän vuoksi perusteellinen vaikutus muun muassa tuki- ja liikuntaelimistöön sekä umpieritys-, immuuni- ja ruoansulatusjärjestelmiin.
Kraniosakraalijärjestelmän tasapainottaminen kohentaa yleistä terveyttä ja hyvinvointia keskushermoston vapautuessa toimimaan optimaalisella tasolla.
Reiki
Reiki on luontaishoitomenetelmä, jonka kehitti japanilainen Mikao Usui (1865–1926) 1920-luvun alussa. Usui tarkoitti menetelmän fyysisten, emotionaalisten ja henkisten sairauksien hoitoon sekä yleisen hyvinvoinnin edistämiseen ja ylläpitämiseen. Hoito kohdistuu koko fyysiseen kehoon ja sitä ympäröivään energiakenttään kevyillä, käsin tehtävillä liikkeillä.
Reikihoitoa käytetään erilaisissa terveyteen ja hyvinvointiin liittyvissä ongelmatilanteissa sekä tukemaan erilaisia lääkehoitoja, täydentämään muita hoitoja ja terapioita sekä edistämään esimerkiksi leikkauksista toipumista.
Perinteisesti reikiä käytetään lähes kaikkeen osana hyvinvoinnin edistämistä, mutta omassa hoitotyössäni olen nähnyt sen harmonisoivan vaikutuksen näkyvän ennen kaikkea hoitaessani ihmisiä, joilla on ollut unihäiriöitä, stressioireita, vaihdevuosioireita ja muita hormonaalisia ongelmia sekä psyykkisiä ongelmia kuten masentuneisuutta ja ahdistuneisuutta.
Vyöhyketerapia
Vyöhyketerapia juontuu Kiinassa käytettävästä zone-terapiasta, jossa jalkapohjat on jaettu koko kehoa vastaaviin alueisiin, kehon rakenteisiin ja elimiin. Näiden alueiden heijastepisteitä manipuloimalla voidaan lievittää kipuja ja erilaisia häiriötekijöitä muualla kehossa.
”Kehon rakenteiden ja elimien heijasteet löytyvät jalkaterästä. Näitä alueita painamalla vyöhyketerapeutti lähettää signaalin kehon eri alueille. Esimerkiksi maksan vyöhykkeestä jalasta saadaan signaali kulkemaan vyöhykerataa pitkin maksaan. Jos maksassa on jokin häiriö, signaali jatkaa refleksikaarelle, selkäytimeen ja sieltä aivojen autonomiseen hermojärjestelmään. Täältä häiriöitä korjaava signaali palaa takaisin maksaan. Autonomisen hermoston avulla ihmisen elimistö normalisoi elintoiminnot silloin kun se on mahdollista. Terapeutti toimii impulssin antajana.” Suomen Vyöhyketerapeutit ry.
