Kraniosakraaliterapia – mihin sitä oikein tarvitaan?

17.04.2021 | CST | 0 Kommenttia

Tarkoitus on valaista kraniosakraaliterapian erästä osa-aluetta – kehoon lukkiutuneen liike-energian ja tunne-energian vapauttamista

Haluan antaa esimerkin kehoon jääneiden traumojen poistamisesta. (Jätä lukematta, jos tämä kaikki on sinulle jo tuttua.)

Esimerkki ojaanajosta

Olet matkustaja etupenkillä vauhdikkaassa ojaanajossa: ajattele, mitä siinä tapahtuu.

Ehdit nähdä, että rysäys on edessä.

Tarraat ovenkahvasta kiinni, vaistomaisesti.

Jännität sekunnin silmänräpäyksessä koko kehosi vastaanottamaan iskun.

Miksi? Koska aivot (keskushermosto; sympaattinen hermojärjestelmä) ja hormonaalinen eli  endokriinijärjestelmä,  ovat jo komentaneet ja toimittaneet adrenaliinin erityksen koko kehoon; adrenaliini on ’pakene tai taistele’ -hormoni, jonka johdosta esim. kivun kokeminen siirtyy myöhemmäksi, hapenottokyky paranee tilapäisesti, aistitoiminnot (näkö, haju, maku, kuulo) tehostuvat moninkertaisesti; ajantaju hidastuu; virtsaneritys lakkaa; lihakset ovat valmiina mihin tahansa toimintaan ja sydän hakkaa nopeasti.

Sitten: äkkipysäys.

Liike-energian vaikutuksesta keho jatkaa matkaa eteenpäin; ei ainoastaan pää, jalat ja torso, vaan myös sisäelimet, luuranko, aivot – koko systeemi! Liike pysähtyy äkisti rajoitteisiin (turvavyö, käsi ovenkahvassa, etulasi, jne.) – ja koko keho retkahtaa äkillisesti. Parhaiten tästä tunnetaan ’whiplash’ -vaikutus, eli niskan äkillinen eteenpäin ja taaksepäin retkahtaminen ja siitä aiheutuvat jälkiseuraukset kuten päänsärky, migreeni, osittainen ja tilapäinen halvautuminen, pitkällä aikavälillä selkäsäryt ja kaikenlaiset muut kivut eri puolilla kehoa ja erityisesti käsien, ranteiden, kyynärvarren, hartioiden sekä jalkojen liikeratojen huonontuminen sekä kipeytyminen.

Fyysiset seuraamukset

Whiplash tapahtuu luonnollisesti myös kehon sisäpuolella; aivot läjähtävät ensin kallon etulaitaan, sitten takalaitaan; sydän mätkähtää rintalastaa vasten; suoliston eteenpäin liike rajoittuu vatsanahkaan – ja keuhko- sekä lantio-onkalo iskeytyvät turvavyöhön. Mutta näihin pehmeiden rakenteiden traumoihin tarjolla on lähinnä särkylääkitys, joka kyllä poistaa oireet, mutta ei välttämättä syytä.

Edellä kuvatussa ojaanajossa on vaikka sääriluu murtunut. Murtuma tuetaan ja lastoitetaan – ja sitten annetaan kehon itse hoitaa parantaminen. Luille ei voi antaa erikseen ohjeita, miten niiden pitää eheytyä; keholle neuvoja, mitä soluja tuottaa että tervehtyminen tapahtuisi. Särkylääkityksen lisäksi usein määrätään antibiootteja tulehduksen estämiseksi. Yleensä korvaavaa kudosta, tai mitä kaikkea keho tarvitseekaan luiden jälleenrakentamiseen, ei tarvita. Sääriluu on siis yksinkertainen juttu; mutta miten on muiden traumojen laita?

Kaikkialle kudoksiin ja lihaksiin on onnettomuudesta saattanut jäänyt adrenaliinia loukkoon ja sisäelimet (maksa, haima ja perna; munuaiset; iho; keuhkot) yrittävät parhaansa mukaan puhdistaa ja poistaa kaiken ylimääräisen järjestelmästä, palata normaaleihin arvoihin. Voimakas lääkitys saattaa toisaalta hidastaa kuonanpoistoa. Onnettomuudesta jäljellejäänyt adrenaliinikuorma saattaa näin jäädä kovettumaan; kudokset eivät ehkä rentoudukaan tai palaudu odotetulle, normaalille tasolle.

Tunnetason kuormitus

Monilla ihmisillä ei enää ole tarvittavaa kykyä kuunnella ja ymmärtää omaa kehoaan ja sen viestintää. Tunne-energia on ohikiitävän nopeaa emmekä aina edes tunnista kaikkia niitä tuntemuksia, jotka sävähtivät lävitsemme tuossa onnettomuudessa. Näistä tunteista kuten säikähdyksestä, vihastumisesta (miten se hullu noin oikein ajoi), itsensä syyllistämisestä (kyllä mun olis kuitenkin pitänyt ajaa) ja ’hävettävästä’ helpotuksen tunteesta (ettei sittenkään käynyt itselle ’kuinkaan’ vaikka toinen matkustaja kuoli) saattaa aiheutua patoumia ja energiakovettumia, jotka sitten vuosien myötä rupeavat vaivaamaan aivan fyysisesti. Ikään kuin muistuttamaan, että hei, jotain pitäisi vielä saattaa loppuun, nyt kun muu elämä antaa tilaa. Trauman jälkeisessä tilanteessa kehon ensimmäinen periaate on pitää elintärkeät toiminnot vakaina, ja kaikki muu, mikä uhkaa tätä vakautta, sivuutetaan, lokeroidaan, laitetaan sivuun.

Toipumisaika on hyvin yksilöllinen asia, siihen vaikuttavat paitsi senhetkinen yleinen terveydellinen tilanne, myös stressin sietokyky ja toipumiseen liittyvät käytännön asiat ja mahdollisesti tarvittava apu. Koska yhteiskunnan on yleensä saatava panostamansa investoinnit nopeasti takaisin käyttöön, harvat ihmiset voivat ottaa todellisen tarvitsemansa toipumisajan.

Kraniosakraaliterapia

pureutuu näihin ’jäljelle jääneisiin’ kuonakertymiin ja niiden poistoon fyysisellä ja emotionaalisella tasolla. Joskus saattaa näet käydä niinkin, että olkapäätä ja hartioita hoidettaessa ojaanajon aikaiset, unohdetut tuntemukset purkautuvat itkuna – somato-emotionaalinen vapautus. Keho vihdoinkin vapautuu sen tasapainoista toimintaa haittaavasta lastista ja palautuu mahdollisimman normaaliin tilaan, homeostaasiin.

Ihminen, ja elämä, on hyvin monimuotoinen ja vaikeasti ymmärrettävä ihana kokonaisuus. Tiede loikkii eteenpäin jättiharppauksin – ja tiedemiehet sanovat ymmärtävänsä yhä vähemmän, miten ihmiskeho toimii. He tietävät paljon enemmän kuin ikinä ennen; aivojen rakenteen, miten lihakset supistuvat ja laajenevat, miten usein vatsakalvon solut uusiutuvat (4 päivän välein), miten solujen välinen aineenvaihdunta fysikaalisesti toimii – mutta miten kukin solu itse tietää, mitä tehdä, tuottaa tai mitä aineksia käyttää verestä, siihen ei ole vastausta. Nykyään keskustellaan solumuistista ja soluälykkyydestä; suolistolla on sama kapasiteetti tehdä älykkäitä ratkaisuja kuin aivoilla? Tähän tarvitaan paljon enemmän perehtymistä…